Kohkausrock - PMMP

Ei mitään jää käteen,

tai vielä vähemmän,

ja vähemmän tänään kuin eilen ymmärrän:

on nätisti rivissä metsässäkin puut,

kai jonossa menee myös hirvet sekä muut.

Ei mitään jää käteen,

tai vielä vähemmän,

mut vähemmän tänään kuin eilen selitän.

Kai jonossa menee metsässä ketutkin,

ja takuulla sekaisin oon huomennakin.

Lastenlaulu valehteli väittäessään,

että auringossa aina varjo seuraa kulkijaa:

olenhan nähnyt, kuinka joskus aurinko voi paistaa

aivan pääni päällä, eikä silloin tosiaankaan

varjo lainkaan lankea.

Ei mitään jää käteen,

tai vielä vähemmän,

ja vähemmän tänään kuin eilen ymmärrän:

on nätissä rivissä istutetut puut,

ja levällään pihoilla lapsukaisten suut.

Ei mitään jää käteen,

tai vielä vähemmän,

mut vähemmän tänään kuin eilen selitän.

Kai jonossa menee metsässä ketutkin,

ja huomennakin olen sekaisin.

Tarja ihan kostoksikin paremmaksi pisti:

sil on äidin kiusaksi miehenä työtön pianisti.

Äiti itkee, miksi otettava on sellainen risti,

muutenkin on suita tarpeeksi tässä ruokittaviksi.

Koskaan ei enää tätäkään päivää

kahlata läpi uudestaan,

mutta se häly jää soimaan:

kaikuu, meteli kumisee, raikuu,

ja korvakäytävään juuttuu, unessakin vielä toistuu.

Hän saa vain siinä tapauksessa soittaa,

jos joku tomumajan jättää,

ja tänään puhelin soi.

Edenin kaakelit ovat vihertävät, valkeat,

ja se kloorivesi kirvelee silmää.

Minä osaan kellua, isä,

minä osaan kuplia, isä,

minua ei vieläkään kylmää.

Vedet tulee ihon läpi.

Olet unohtanut taas.

Nuku sinä kevään yli, hän odottaa veden takana.

Tätä teennäistä hymyä en voi pyyhkiä millään.

Jähmettyneenä poskipäät, vielä kiristyy lisää,

ja pahoittelet, kun et oikein osaa sanoa mitään,

mut onpa huono tuuri.

Nothing is left in your hand

or less,

and less today than yesterday I understand:

there are pretty many trees in the forest,

I guess the deer and others go in line.

Nothing is left in your hand

or less,

but less today than I explained yesterday.

I guess the foxes go in the forest in the queue,

and I'm guaranteed to be confused tomorrow.

The children's song lied, claiming

that in the sun always the shadow follows the walker:

after all, I have seen how the sun can sometimes shine

right on my head, and then not really

the shadow does not fall at all.

Nothing is left in your hand

or less,

and less today than yesterday I understand:

there are trees planted in a row,

and in the wide courtyards of the mouths of infants.

Nothing is left in your hand

or less,

but less today than I explained yesterday.

I guess the foxes go in the forest in the queue,

and tomorrow I'm confused.

Tarja preferred revenge:

sil is an unemployed pianist harassed by his mother as a man.

Mom cries for taking such a cross,

anyway, there are enough suits to feed here.

Never again today

wade through again,

but that noise remains:

echo, noise,

and gets stuck in the ear canal, even in sleep.

He can only call if

if someone leaves the dusthouse,

and today the phone rings.

The tiles of Eden are greenish, white,

and that chlorinated water stings the eye.

I can float, Dad,

i can bubble dad

I'm still not cold.

The water enters through the skin.

You forgot again.

You sleep over spring, he's waiting behind the water.

I can't wipe this hypocritical smile at all.

Solidified cheekbones, tightening even more,

and sorry when you can't really say anything

but bad luck.