Metsän viha - Noumena

Korvet koskemattomat meille elon antavat

Ikihonkain armeijat, ei äärtä, laitaa

Seuraa meitä vauraus, raiskioiden autius

Eipä tunne metsänväki salomaitaan

Mutta staaloja, loitsittuja

Maahisia, ei voi taltuttaa

Unelmoimme sammosta, taivaan kirjokannesta

Mutta rikki raastamme elon kudelmaa

Niin vahvaa mutta haurasta, vielä viipyy huulilla

Ylpeytemme hinta, kuolon suudelma

Liityn kolkkoon, vaikeroivaan kuolinitkuun rannalla

Apeassa illankoitteessa

Sorrun roihuun kipunoivaan, joka kekäleiksi korventaa

Maaemon lapset vuorollaan

Kekäleiksi korventaa

Mutta aaveita, loitsittuja, räyhähenkiä, ei voi karkottaa

Myrrysmiesten hakkaamat korvet, kasken polttamat

Vaihtuu unet valkeat korpimetsän vihaan

Manattuja mahteja ei voi enää hallita

Upottavat kyntensä mustaan lihaan

Liityn kolkkoon, vaikeroivaan kuolinitkuun rannalla

Apeassa illankoitteessa

Sorrun roihuun kipunoivaan, joka kekäleiksi korventaa

Maaemon lapset kunkin vuorollaan

Liityn kolkkoon, vaikeroivaan kuolinitkuun rannalla

Apeassa illankoitteessa

Sorrun roihuun kipunoivaan, joka kekäleiksi korventaa

Maaemon lapset kunkin vuorollaan

The ears untouched give us life

Forever the armies, no edge, put

Follow us with prosperity, the desolation of ruin

The forest people do not know their lightning

But stallions, spells

Earthworms, can't be tamed

We dream of Sampo, the book cover of heaven

But broken we shred the weave of life

So strong but fragile, still lingering on the lips

The price of our pride, the kiss of death

I join a corner, a moaning death knell on the beach

In the evening

The oppression of the oppressive, which makes the bellows rumble

The children of Maaema in turn

Kekälekä will be replaced

But ghosts, spells, scurrying, cannot be banished

Ears beaten by storms, burned by birch

Turns dreams into white raven forest anger

Manatees can no longer be controlled

Immerse your nails in black flesh

I join a corner, a moaning death knell on the beach

In the evening

The oppression of the oppressive, which makes the bellows rumble

The children of the Earth Mother in turn

I join a corner, a moaning death knell on the beach

In the evening

The oppression of the oppressive, which makes the bellows rumble

The children of the Earth Mother in turn