Luen - Neljä Ruusua

Kaupunki pimenee,

tyhjyys raiskaa harkiten

ympärillä arkihuoneen.

Jossain kaukaisessa

pimeyden helmassa,

sulottaren ruumiissa

nyt sädekehä palaa

Luen,

olen yksin ja luen

Ilman sua oon kuin tuhkaa,

leijailen ja ajan tuhlaan,

itseäni uhmaan.

Luen,

olen yksin ja luen.

Ilman sua oon kuin tuhkaa,

leijailen ja ajan tuhlaan,

itseäni uhmaan.

Sä kirjoitit kirjeen

salaa kaikilta muilta.

Avasit tunteiden tulvan ja vannoit

totuuden silmien sineen.

Vapaus ja ylpeyden vankeus

vaivaa vastaanottajaa.

Aika kuluu ja sen henki

janoaa rakastajaa.

Luen,

olen yksin ja luen

Ilman sua oon kuin tuhkaa,

leijailen ja ajan tuhlaan,

itseäni uhmaan.

Luen,

olen yksin ja luen.

Ilman sua oon kuin tuhkaa,

leijailen ja ajan tuhlaan,

itseäni uhmaan.

The city is getting dark,

emptiness rape deliberately

around the everyday room.

Somewhere far away

in the hem of darkness,

in the body of the barracks

now the halo is lit.

I read,

i am alone and i read

Without ashes like ashes,

I hover and waste time,

to defy myself.

I read,

i am alone and i read.

Without ashes like ashes,

I hover and waste time,

to defy myself.

You wrote the letter

secretly from everyone else.

You opened the flood of emotions and swore

the blue of the eyes of truth.

Freedom and imprisonment of pride

trouble the recipient.

Time passes and its spirit

thirsty lover.

I read,

i am alone and i read

Without ashes like ashes,

I hover and waste time,

to defy myself.

I read,

i am alone and i read.

Without ashes like ashes,

I hover and waste time,

to defy myself.