Marjat - Mokoma

Nousen ylös, huuhdon mullan mausta suun

Tutut kasvot lammen pintaan heijastuu

Ei ole hävinnyt piirteistä vähäisinkään, sitä ihmettelemään jään

Lehto ympärillä huokuu silkkaa elämää

Tämän metsän keskellä huojuu vanha pihlaja

Kestä vielä pystyssä

Marjojensa painosta, uhkaa runko murtua

Auttakaa oi vanhusta

Silmät valolle arkoina tuottavat kyyneleen

Kasvot kalpeat saavat värinsä uudelleen

Sillä tämä on viimeinen uhrilehto, alttarilla on pihlaja tää

Vanhus marjoillaan meidät kaikki elättää

Tämän metsän keskellä huojuu vanha pihlaja

Kestä vielä pystyssä

Marjojensa painosta, uhkaa runko murtua

Auttakaa oi vanhusta

Marjoillaan meidät eloon saa

Lahjoillaan tuskan karkottaa

Marjoillaan meidät elättää

Lahjoillaan…

Tämän metsän keskellä huojuu vanha pihlaja

Kestä vielä pystyssä

Marjojensa painosta, uhkaa runko murtua

Auttakaa oi vanhusta

Marjoillaan meidät eloon saa

Lahjoillaan tuskan karkottaa

Marjoillaan elättää

Lahjoillaan…

I get up, rinsing the soil from the soil

The familiar face is reflected on the surface of the pond

Not the slightest of the features have disappeared, to be amazed by the ice

The grove around it exudes sheer life

An old rowan tree swayes in the middle of this forest

Still standing upright

The weight of their berries, threatens to break the body

Please help me old man

Eyes sensitive to light produce tears

The pale face gets its color again

For this is the last sepulcher;

The old man with his berries feeds us all

An old rowan tree swayes in the middle of this forest

Still standing upright

The weight of their berries, threatens to break the body

Please help me old man

He brings us to life with his berries

With his gifts the pain expels

Our berries feed us

With gifts…

An old rowan tree swayes in the middle of this forest

Still standing upright

The weight of their berries, threatens to break the body

Please help me old man

He brings us to life with his berries

With his gifts the pain expels

With its berries to feed

With gifts…