Soittajan laulu - Mamba

Kun kolmetoista vuotiaana hammastuet suussa

Sain ensimmäisen sähkökitaran

Päätin että jos vain joskus opin soittamaan,

Soitan rokkia aina vaan.

Kaikki illat harjoittelin, ja paremmaksi tulin

Mutta hyväksi en milloinkaan

Sanat lauluihin keksin itse tietenkin

Ja huoneessani pidin konsertin

Melkein kaksi vuotta harjoittelin enkä suotta.

Opin kolme sointua ja rokkisoolon.

Sitten päätin ostaa uuden rikkenpakkerin ja Tutustua muihin soittajiin.

Tahdoin bändin perustaa ja päästä soittamaan

Laulujani levyllekin laulamaan,

Tahdoin tulla kuuluisaksi rokkibändin laulajaksi,

Vaikken oikeastaan ymmärtänyt miksi.

Se kaikki kävi niin ehkä liian nopeasti,

Sain itselleni bändin, pääsin levyttämään asti,

Kun yhtäkkiä meistä tuli tähtiä

Ja saimme kaikki paljon tyttöjä.

Keikkapaikoilla, niin paitsi Juvalla,

Meitä muistettiin muhkealla kirjekuorella.

Me kiersimme tän maan.

Soittamalla vaan.

Ei onni tuntunut päättyvän milloinkaan.

Mut ei se kestänytkään, se riemu, ikuisesti.

Nyt on kaikki toisin aivan kertakaikkisesti.

Oli suuri suosiomme niin kuin tähdenlento vaan,

Ei meitä kaipaa täällä enää kukaan.

Se lyhyt basisti on alkoholisti

Ja rummunsoittaja on postinkantaja.

Itse olen veloissa ja peloissani niin.

Sain Nilsiästä kortin, jossa kysyttiin

Että «koskas isi tulee pikku Liisaa katsomaan.

Täällä äitikin jo odottelee hermostuksissaan»

Enkä pääsee nukkumaan, koska lähden kulkemaan.

Tyttöystäväni auttaa mua pakkaamaan.

At the age of thirteen dental supports in the mouth

I got my first electric guitar

I decided that if I ever ever learned to play,

I always play rock.

I practiced all night, and I got better

But for good I never will

I came up with the words to the songs myself, of course

And I had a concert in my room

I practiced for almost two years and I don't swear.

I learned three chords and a rock solo.

Then I decided to buy a new break packer and check out the other callers.

I wanted to form a band and get to play

Even my songs on the record to sing,

I wanted to become a famous rock band singer,

Although not really understood why.

It all happened so maybe too fast,

I got myself a band, I got to record,

When suddenly we became stars

And we all got a lot of girls.

At gig venues, except in Juva,

We were remembered with a plush envelope.

We toured the country.

By calling but.

Happiness never seemed to end.

But it didn't last, that joy, forever.

Now everything is different for once and for all.

It was very popular as a star flight but,

No one misses us here anymore.

That short bassist is an alcoholic

And the drummer is the postman.

Personally, I am in debt and so scared.

I got a card from Nilsiä asking

That «because Daddy is coming to see little Lisa.

Here the mother is already waiting in her nerves »

And I can't get to sleep because I'm going to walk.

My girlfriend helps me pack.