Valosula - Kval

Loistan aatteideni latvoissa

Lehtien kuolleiden muassa

Kehoni kuin kelopuun katkenneet oksat

Jotka soissa syvissä huuhtoutuvat

Loisin puhtaassa rungossa

Mietteiden saastaisten muassa

Luontoni kuin lahonnut havupuun oksa

Kaarnan pihkaisen tahraama

Pudota voisin lahosta laesta

Nousta noista karuista soista

Auringon polttavan paahteessa

Kuivua, kuihtua syksyn hohteessa

Runkoni valosulaa ei kosketa

Vain juureni valonnopeudella vajoaa

Runkoni ei tunne sulaa poltetta

Vain juureni valonnopeudella hajoaa

Loistan aatteideni latvoissa

Lehtien kuolleiden muassa

Kehoni kuin kelopuun katkenneet oksat

Jotka soissa syvissä hautautuvat

Ontto viisaus kaatukoon taakasta

Risuiseen polkuun harhaanjohtavaan

Runkoni valosulaa ei kosketa

Vain juureni valonnopeudella vajoaa

Runkoni ei tunne sulaa poltetta

Vain juureni valonnopeudella hajoaa

I shine at the top of my ideas

Among the dead of the leaves

My body like the broken branches of a kelp tree

Which are washed away in the swampy depths

Lois in a clean frame

Thoughts of the unclean, among other things

My nature is like a rotten conifer branch

Tar stained bark

I could fall from the rotten ceiling

Rise from those barren swamps

In the scorching heat of the sun

Wither, wither in the autumn glow

My body's light melt is not touched

Only my roots sink at the speed of light

My body doesn't feel the molten burn

Only my roots are disintegrating at the speed of light

I shine at the top of my ideas

Among the dead of the leaves

My body like the broken branches of a kelp tree

Which are buried deep in the swamps

Let hollow wisdom fall from the burden

To the rickety path to the misleading

My body's light melt is not touched

Only my roots sink at the speed of light

My body doesn't feel the molten burn

Only my roots are disintegrating at the speed of light