Glastonburyn Lehto - Kuolemanlaakso

Kaksitoista vuorivaahteraa

Rinkinä seisoo

Lehdetönnä oksat keinuu

Pimeässä

Samettiset verhot ujosti heiluu

Palanut öljy syysyössä tuoksuu

Pelko on avain

Pelko on avain

Tuuli hetken lepää

Se huilii paikoillaan

Lehto on aivan hiljaa

Se odottaa

Pimeän tuhannet katalat silmät kiiluu

Kun portti aukeaa

Pelko on avain

Pelko on avain

Punahuoneessa istun, verhotussa

Musiikki leijuu ilmassa

Veripukuinen mies nauraa ja tanssii

Tuulen heiluttamissa oksissa

Kun musiikki päättyy

Valot välkkyy punaisessa huoneessa

Nauru kuin petojen pidot

He kutsuvat paikalle tulen

En ole enää minä

Kaksitoista vuorivaahteraa

Rinkinä seisoo

Lehdetönnä oksat kinuu

Pimeässä

Samettiset vrhot ujosti heiluu

Palanut öljy syysyössä tuoksuu

Pelko on avain

Pelko on avain

Twelve mountain maples

The stand is standing

Leafless branches swing

In the dark

Velvet curtains shyly sway

Burnt oil smells in the autumn night

Fear is the key

Fear is the key

The wind rests for a moment

It flutters in place

The grove is quite quiet

It's waiting

In the dark, thousands of cataly eyes wedge

When the gate opens

Fear is the key

Fear is the key

I'm sitting in the red room, upholstered

Music floats in the air

A man in a bloody dress laughs and dances

In the branches waving in the wind

When the music ends

The lights flicker in the red room

Laughter like feasting on beasts

They call a fire

I'm not me anymore

Twelve mountain maples

The stand is standing

Leafless, the branches crouch

In the dark

Velvety shimmers sway

Burnt oil smells in the autumn night

Fear is the key

Fear is the key