Tuonelan Tuvilla - Korpiklaani

Olpa nuori Joukahainen, laiha poika lappalainen

Piti viikosta vihoa, ylen kauaista kaetta

Laativi tulisen jousen, jalon kaaren kaunistavi:

Kaaren rauasta rakenti, vaskesta selän valavi;

«Karkaeli nuoliansa

Sai vasamat valmihiksi ja jousen jänniteltäväksi»

Sie ampuisitko nyt Väinämöisen ja kaataisitko kalevalaisen

Tuo ilo ilmalta katoisi ja laulu maalta lankeaisi

On ilo ilmalla jo parempi ja laulu maalla laatuisampi

Kuin onpi Manalan mailla, noilla, tuolla Tuonelan tuvilla

Tuonelan tuvilla

Viikon vuotti Väinämöistä, valvoen vajojen päissä

Kuunnellen kujan perällä, vahtaellen vainiolla

Jou’utti tulisen jousen, koppoi kaaren kauneimman

Pään varalle Väinämöisen, surmaksi suvantolaisen

Siitä vanha Väinämöinen suistuvi sulahan

Selästä sinisen hirven

Be a young Joukahainen, a skinny boy from Lappalainen

Had a week of anger, a very long cover

Elaborate fiery spring, noble arch decoration:

Arc iron structure, copper back casting;

«Karkaeli arrows

Got the guns ready and the spring tensed »

Would you shoot Väinämöinen now and overthrow the Kalevala

That joy would disappear from the air and the song would fall from the land

There is already better joy in the air and better quality in the country

As in the lands of Manala, in those huts of Tuonela

Hades huts

A year in Väinämö, supervising the ends of the sheds

Listening at the back of the alley, staring at the pursuit

Jou’t hit the fiery bow, knocking on the most beautiful arc

For the head of Väinämöinen, to be killed by a backpacker

The old Väinämöinen derailment melts from it

The back of a blue deer