Virheetön - Katri Ylander

Savuiseen nurkkaan, sen viimeiseen pöytään

jäät suru kasvoillasi

mua tervehdit hiljaa ja käännät pois pään

et päästä sun maailmaasi

onko se liikaa, kun mä tiedän

sä oot särkyvää

tuoko se liikaa häpeää?

Sä et oo ihmeellinen

sä oot vain pelkkä ihminen

kukapa meistä oisi, kukapa oisi

aina virheetön?

Mä muistan sen yön, kun rapussa kaikui

te huusitte ja niin lähti hän

yhdessä yössä sä toiseksi muutuit

hiljaisuuteen kätket nyt ikävän

onko se liikaa, kun mä tiedän

sun salaisuuden

onko se liikaa yksinäinen?

Sä et oo ihmeellinen

sä oot vain pelkkä ihminen

kukapa meistä oisi, kukapa oisi

aina virheetön?

Kukapa meistä oisi aina virheetön.

Sä et oo ihmeellinen

sä oot vain pelkkä ihminen

kukapa meistä oisi, kukapa oisi

aina virheetön?

Sä et oo ihmeellinen

sä oot vain pelkkä ihminen

kukapa meistä oisi, kukapa oisi

aina virheetön?

To a smoky corner, to its last table

you will be depressed on your face

mua greet you quietly and turn your head away

you will not enter the sun in your world

is it too much when i know

you are shattered

does it bring too much shame?

You're not wonderful

you are just a human being

who of us would, who would

always flawless?

I remember that night when the ladder echoed

you shouted and so he left

overnight you changed

to silence you now hide sadly

is it too much when i know

the secret of the sun

is it too lonely?

You're not wonderful

you are just a human being

who of us would, who would

always flawless?

Which of us would always be flawless.

You're not wonderful

you are just a human being

who of us would, who would

always flawless?

You're not wonderful

you are just a human being

who of us would, who would

always flawless?