Tuulten viemää - Kaija Koo

Poika kääntää kahvinkeittimen kii

Hän laittaa ikkunan säppiin

Heittää hyvästit huoneelleen

Hän odottelee hissiään

Taas talonmies juovuksissa

Puhuu kuudella kielellään

Tuuli vie kaiken mennessään

On hän ja maailma sodassa keskenään

Tyttö lähtee kotoaan

Isä hautaustoimistostaan

Saapuu saattokeikaltaan

Raitiovaunulla rapakon taa

Hän ajatuksissaan matkustaa

Ja havahtuu kolinaan

Tytön huulet veisivät pojan mennessään

Mutta hän ei ole poikaa nähnytkään

Ja he sopisivat niin hyvin toisilleen

Mutta minkäs teet

He joka päivä toistensa ohi kävelee

Niin kohtalo sanelee

Ja päivä iltaa kohti kuin laiska rosvosakki se raahustaa

Tuulten viemää

Heidän tarinansa kai joskus kirjoitetaan

Vuodet vierii jylisten

On jäänyt jälkiä sen

Muuten kaikki ennallaan

Nainen lähtee kotoaan

Isä firman autolla komeasti

Hautaan saatetaan

Tuuli vie kaiken mennessään

On mies ja maailma sovussa keskenään

Ja he sopisivat niin hyvin toisilleen… (x2)

Kun sitten yö tulee päälle ja lyö miehen kanveesiin

Nainen katselee tähtiin ja yrittää ymmärtää

Tässä kävikin niin

Ja he olisivat sopineet toisilleen, mutta minkäs teit

He joka päivä toistensa ohi käveli

Niin kohtalo saneli…

The boy turns the coffee maker on

He puts the window on the latch

Throw goodbye to his room

She is waiting for her elevator

Again a caretaker drunk

Speaks six languages

The wind takes everything as it goes

He and the world are at war with each other

The girl leaves home

Father from his funeral home

Arriving at the escort

By tram behind the creek

He travels in his thoughts

And wakes up to the noise

The girl's lips would take the boy away

But he hasn't seen a boy either

And they would fit in so well with each other

But whatever you do

They walk past each other every day

So fate dictates

And a day towards the night like a lazy robber sucks it

Taken away by the winds

I guess their story is sometimes written

Years roll by thunder

There are traces of it

Otherwise, everything is the same

The woman is leaving home

Dad in the company car handsome

They are brought to the grave

The wind takes everything as it goes

There is a man and the world in harmony with each other

And they would fit each other so well… (x2)

Then the night comes on and hits the man on the canvas

A woman looks at the stars and tries to understand

That's what happened here

And they would have agreed with each other, but whatever you did

They walked past each other every day

So fate dictated…