Niin kaunis on hiljaisuus - Kaija Koo

Sotilas tuntematon kulkee

Ei muista mutta tuntee

Aamulla tulimeren

Kuumilla aalloilla keinuneen

Juurelle puun hän istuu

Kuvaa tyttönsä katselemaan

Silmiä se kirvelee

Kun on nähnyt liikaa

Mutta enemmän se koskee

Kun kotiin kirjoittaa

Niin kaunis on hiljaisuus

Ja kauniimpaa on kaipaus

Kun muistoissa hetken olla saa

Silmän isku on ikuisuus

Niin kaunis on hiljaisuus

Siellä jossain säilyy salaisuus

Sielu on surusta suunniltaan

Kun ei rakkainta nähdä saa

Hälle kerrottiin että kotiin

Kohta kuljetaan kuka ties

Mutta muistoissaan hän jos tänne jää

Niin hän on hävinnyt mies

Hän tietää miltä se tuntuu

Kun hiljaisuuteen jää

Ja savuverhon sameaan huntuun

Kaikki entinen häviää

Mutta niin kauan kuin hän kulkee

Elämä jättää jälkiään

Niin kaunis on hiljaisuus,

A soldier unknown passes by

Doesn't remember but feels

In the morning the sea

Swinging in hot waves

At the root of the tree he sits

Take a picture of her girl to watch

It stings your eyes

After seeing too much

But more about it

When home to write

So beautiful is the silence

And more beautiful is longing

When you can be in the memories for a while

The blow to the eye is eternity

So beautiful is the silence

There's a secret somewhere

The soul is sad in its direction

When not loved to see

He was told to go home

The point is carried by who knows

But in his memories he will if he stays here

So he is a lost man

He knows how it feels

When there is silence

And the smoky veil in the hazy veil

All the former disappears

But as long as he passes

Life leaves its mark

So beautiful is the silence,