Matkalla kotiin - Kaija Koo

olen noussut juniin

olen nukkunut kiskojen kiireisiin

ja väsynyt vieraisiin

valoihin jotka viiltää

ja hotellien hautajaistunnelmiin

minä matkamies kaikista heikoin uuvuin

ja yli yön seinän takana surua kuopattiin

nyt täysi on yö

tähdet loistaa kuin miljoona vuotta sitten

minä valmis oon lähtemään

ja tie vie kotiin

enkeleiden laulu alkoi soimaan

minä kuuntelen yötä ja sielu se kerää voimiaan

Nyt olen matkalla kotiin

olen tehnyt niin monta turhaa matkaa

ja joutunut sotiin

nyt olen matkalla kotiin

olen joskus osunut onneenkin

ja taas hajonnut osiin

nyt olen matkalla kotiin

Tien päälle taas

olen valmis kyytiin nousemaan

jos joku kuljettaa minkä irti saa koneistaan

on taivas velkaa tuulen myötäisen

kohta sinussa kiinni olen hiljaa

ennen pimeää seuraavaa

jos joku mieletön matkani katkaisee

sen niitän tieltäni kuin syksyn viljaa

sillä luoksesi matkaa teen

ja tie vie kotiin

enkeleiden aika astuu voimaan

minä kuuntelen aamua

ja sielu alkaa soimaan

nyt olen matkalla kotiin

olen tehnyt niin monta turhaa matkaa

ja joutunut sotiin

nyt olen matkalla kotiin

olen joskus osunut onneenkin

ja taas hajonnut osiin

nyt olen matkalla kotiin

olen kulkenut katuja

turhaan kolkuttaen vieraisiin oviin

nyt olen matkalla kotiin

olen tanssien antanut viedä murheelisten hoviin

I have boarded the trains

I have slept in the busy busy

and tired of guests

to the lights that cut

and the funeral atmosphere of the hotel

I, the fellow, am the most weary of all

and overnight behind the wall sorrow was dug up

now full is the night

the stars shine like a million years ago

I'm ready to leave

and the road leads home

the song of the angels began to ring

I listen to the night and the soul gathers it

Now I'm on my way home

I have made so many futile journeys

and got into wars

now i'm on my way home

I have sometimes been lucky

and again disintegrated

now i'm on my way home

On the road again

I'm ready to get on board

if someone carries what they get out of their machines

the sky is indebted to the wind

point in you caught me silent

before dark next

if someone insane interrupts my journey

its out of my way like the grain of autumn

for I will go to you

and the road leads home

the time of the angels takes effect

I listen in the morning

and the soul begins to ring

now i'm on my way home

I have made so many futile journeys

and got into wars

now i'm on my way home

I have sometimes been lucky

and again disintegrated

now i'm on my way home

I have walked the streets

in vain knocking on foreign doors

now i'm on my way home

I have let the dances take me to the court of the Sorrows