Kaksi lastua vain - Kaija Koo

hellän hyväilyn

laineiden

päällä peiton

suolaisen

sylissä uutta, outoa päin

kelluit hetken

vierelläin taival niin pitkä me tehtiin

lokikirja loppuun kirjoitettiin

se menee jotenkin näin

kaksi lastua vain

kellui ajan virrassa rinnakkain

hetkisen

kahden, halki päivien kimalluksen

läpi vuosien

ne seilaili pelottomana lailla laivueen

kunnes sammui moottorinsa

tuuli yhteinen

me nähtiin miljoonat valot

aallot korkeat kuin kivitalot

koimme kevään tukevan tuoksun

jäisen riitteen, alajuoksun

näimme siluetin vapauden patsaan

yksinäisenä teräsastiassaan

vankina vapauden saarellaan

kaksi lastua vain…

ja he tunsivat tuskat tuulien

ja rajut pyörteet virtojen imun

täyteläisten huulien

kaksi lastua vain

rinnakkain polulla vuosimiljoonan mittaisen

me kaksi teimme sen

retken meidän pituisen

silloin meitä työnsi eteenpäin

tuuli yhteinen

gentle caress

waves

on top of the blanket

salty

in the arms of the new, strange

you floated for a moment

next to the sky so long we were made

the logbook was completed

it goes like this somehow

two chips only

floated in a stream of time in parallel

awhile

the sparkle of two, across the days

through the years

they sailed fearlessly like a squadron

until his engine stopped

wind common

we were seen in millions of lights

waves as high as stone houses

we experienced the strong scent of spring

icy rite, downstream

we saw the silhouette of the statue of liberty

alone in his steel vessel

a prisoner of freedom on his island

two chips only…

and they felt the pains of the winds

and violent eddies of streams of suction

plump lips

two chips only

along the path for a million years

the two of us did it

an excursion of our length

then we were pushed forward

wind common