Marmoritaivas - Johanna Kurkela

Tiedän, että en ole ainut

Jolle tällä tavalla käy

Että toinen on lähellä aivan

Sitten häntä ei enää näy

Nyt on vuoteeni liian suuri

Niin jäätävän kylmäkin

Ja sydäntä ympäröi muuri

Kiveäkin lujemmin

Tänä yönä marmoritaivas

Kaartuu kattona ylle maan

Kuunvalon ja pilvien leikki

Sitä katsella nyt yksin saan

Tuo hajonnut marmoritaivas

Valuu huoneeseen valtoimenaan

Olet poissa viereltäni

Muttet sydämestäin milloinkaan

Tunnen yhä kätesi painon

Ja voin kuulla äänesikin

Ja jos suljen hetkeksi silmät

On kuin kanssas taas olisin

Vaan kun katson nään aution huoneen

Ja kätes on peitto vaan

Nää harhat kuin viiniä juoneen

Sua saa taas kutsumaan

Tänä yönä marmoritaivas

Kaartuu kattona ylle maan

Kuunvalon ja pilvien leikki

Sitä katsella nyt yksin saan

Tuo hajonnut marmoritaivas

Valuu huoneeseen valtoimenaan

Olet poissa viereltäni

Muttet sydämestäin milloinkaan

Tämä ikävä on sellainen

Että tällaista kokenut ole en

Se on syvä ja jotenkin lopullinen

Se painaa ja sattuu ja kuristaa

Mutta kenties joskus on helpompaa

Tänä yönä marmoritaivas

Kaartuu kattona ylle maan

Kuunvalon ja pilvien leikki

Sitä katsella nyt yksin saan

Tuo hajonnut marmoritaivas

Valuu huoneeseen valtoimenaan

Olet poissa viereltäni

Muttet sydämestäin milloinkaan

I know I'm not the only one

To whom this happens

That other one is close by

Then he won't be seen again

My bed is too big now

So freezing cold

And the heart is surrounded by a wall

Even harder

Tonight Marble Sky

It curves as a roof over the ground

The play of moonlight and clouds

I can watch it alone now

That shattered marble sky

It flows into the room in full force

You are away from me

But never at all

I still feel the weight of your hand

And I can hear your voice

And if I close my eyes for a moment

It's like I'm with you again

But when I look at this deserted room

And your hand is a blanket but

You see delusions like a wine plot

Sua gets to call again

Tonight Marble Sky

It curves as a roof over the ground

The play of moonlight and clouds

I can watch it alone now

That shattered marble sky

It flows into the room in full force

You are away from me

But never at all

This miss is like that

That I have not experienced such a thing

It is deep and somehow final

It presses and hurts and strangles

But maybe sometimes it’s easier

Tonight Marble Sky

It curves as a roof over the ground

The play of moonlight and clouds

I can watch it alone now

That shattered marble sky

It flows into the room in full force

You are away from me

But never at all