Kosketusta vailla vapiseva mies - Johanna Kurkela

Sinä olet tuulessa hioutunut mies

Luoto jota laineet alati lyö

Sinä olet taivaalla palelevan Otavan valo

Jota kaupungin säihke syö

Sinä olet poika kun pulpetin puu

Kannen alla viiltoja lapsuuden

Sinä olet roudassa rapiseva lähiön talo

Kanaverkkoa kellareiden

Sinun ihosi on totinen peitto

Jota vasten aika hankautuu

Vie sydämeesi kivinen tie

Isiesi lailla

Olet kosketusta vailla vapiseva mies

Sinussa on ontuva rintamamies

Isoisän viivaksi vaiennut suu

Ja se sirpale sielussa hankailee

Kuin peritty hiljaisuus

Sinä olet poika ja kadonnut tie

Avainnauhan alla sun sydämes lyö

Sinä olet taivaalla palelevan otavan valo

Hankia pakkasyön

Sinun ihosi on totinen peitto

Jota vasten aika hankautuu

Sie sydämeesi kivinen tie

Isiesi lailla

Olet kosketusta vailla vapiseva mies

Sinun ihosi on totinen peitto

Jota vasten aika hankautuu

Vie sydämeesi kivinen

Isiesi lailla olet kosketusta vailla vapiseva mies

Kosketusta vailla vapiseva mies

You are a man polished in the wind

The credit that the waves always hit

You are the light of Otava freezing in the sky

That the sparkle of the city eats

You are a boy when you desk wood

Under the cover incisions of childhood

You're a frosty suburban house

Ductwork in basements

Your skin is a real blanket

Against which time rubs

Take the rocky road to your heart

Like your fathers

You are a touchless trembling man

You have a lame frontman

Grandfather's mouth silenced

And that fragment in the soul rubs

Like an inherited silence

You are a boy and a lost road

Under the keychain, the sun beats your heart

You are the light of Otava freezing in the sky

Get a frosty night

Your skin is a real blanket

Against which time rubs

That rocky road to your heart

Like your fathers

You are a touchless trembling man

Your skin is a real blanket

Against which time rubs

Take the rocky to your heart

Like your fathers, you are a touchless man trembling

A man trembling without touch