Juurrun tähän ikävään - Johanna Kurkela

Varjoon vanhan tammen hetkeks istahdan

Kiven pintaa miettien mä hyväilen

Nypin maasta rikkaruohon muutaman

Kukkii kummullasi muistot eilisen

Orvokit sen kesätaivaan siniset

Mutta niitä enää nähdä voi sä et

Niin kuin orvokit nää maahan juurtuneet

Kiinni sinussa mä kasvoin elämään

Olit voimani ja minkäs sille teet

Nyt mä juurrun tähän ikävään

Kaikki minussa kuin vaiti valittaa

Valos sammuttua eksyin hämärään

Ja kun sinua en nähdä enää saa

Niin mä juurrun tähän ikävään

Kastan kukkaset ja sulle puhelen

Ja on aivan niin kuin jotain vastaisit

Tätä kenellekään kertoa voi en

Ymmärtää sen vain nuo pienet orvokit

Lintu lohdutusta laulaa jossakin

Minä tahtoisin niin sinut takaisin

Niin kuin orvokit nää maahan juurtuneet

Kiinni sinussa mä kasvoin elämään

Olit voimani ja minkäs sille teet

Nyt mä juurrun tähän ikävään

Kaikki minussa kuin vaiti valittaa

Valos sammuttua eksyin hämärään

Ja kun sinua en nähdä enää saa

Niin mä juurrun tähän ikävään

I sit in the shade of the old oak for a moment

Thinking about the surface of the stone, I caress

I pick up a few weeds from the ground

Blooms your goddamn memories of yesterday

Pansies in its summer sky blue

But you can't see them anymore

Like pansies seen in the ground

Stuck in you I grew up living

You were my power and whatever you do to it

Now I take root in this misery

All in me as a silent complain

When the light went out I got lost in the dark

And when I don't see you anymore

That's how I take root in this misery

I'll water the flowers and I'll call you

And it's just like something you'd answer

I can't tell anyone this

Only those little pansies understand it

A bird of consolation sings somewhere

I'd like you back then

Like pansies seen in the ground

Stuck in you I grew up living

You were my power and whatever you do to it

Now I take root in this misery

All in me as a silent complain

When the light went out I got lost in the dark

And when I don't see you anymore

That's how I take root in this misery