Kurjet - Ismo Alanko

Kullankeltainen on maiseman pinta hiljainen

Sen alla väreilee, sen alla järisee

Sen alla elämä on vaaraa

Oudon ryppyinen on järven pinta murheinen

Mä tahdon hukkua sen öiseen pehmeyteen

Huumaavaan kauneuteen

Niihin aikoihin kun kurjet suutelee

Niihin aikoihin sammutan auringon

Suljen kuin television sen pois

Näin kurjet katoaa, mut vielä jossain suudellaan

Kurjen suudelmaan mä heräsin unta kaipaamaan

Mä tahdon hukkua sen soiden pehmeyteen

Silmien kosteuteen

Niihin aikoihin kun kurjet suutelee

Niihin aikoihin tuijotan liekkeihin

Taustalla kuulen äänet kaupungin

Näin kurjet katoaa, mut vielä jossain suudellaan

Golden yellow is the surface of the landscape quiet

It shakes under it, it shakes under it

Under it, life is in danger

The strange wrinkled surface of the lake is sad

I want to drown in its nocturnal softness

To the intoxicating beauty

By the time the owls kiss

In those times I turn off the sun

I turn it off like a television

That's how the miser disappears, but still kisses somewhere

At the kiss of the miser, I woke up to miss my sleep

I want to drown in the softness of its swamps

For eye moisture

By the time the owls kiss

In those times, I stare at the flames

In the background I hear the sounds of the city

That's how the miser disappears, but still kisses somewhere