Pelikaani - Haloo Helsinki!

Nostan taas kädet korville

Kun lapset laulaa «Let It Go»:ta puistossa

Toistelen taas samaa sanaa päässä

Jotta tää aivosirkus hetken pysyis aisoissa

Ja mä hoen ja hoen, että ovi meni kiinni, mut käännyn takaisin

Portaissa lasken portaat ja toistan, jos meen sekaisin

Astun kadulla vain joka toiseen laattaan ja itken samalla

Oonko mä hullu vai onko noi kaikki muutkin hulluja?

Elämä anna mulle se pieni tunne

Että selviän tämän elämän

Päälle päin ei voi tietää, mitä ihminen sietää

Mutta selviän, tämän elämän

Haluan kivusta irti, haluan häpeästä pois

Pitelen pelosta kiinni, jos se turvaa tois

Mutta pelikaani ei pelkää

Se avomereen lentää pää edellä

Katson etäältä, kuinka toivo lää

On aamuyö ja mä tuhannetta ajatusta kertaan

Enkä pääse uneen viläkään

Mitä jos, nää ajatukset eivät poistu koskaan

Vaan ne toteutuukin itsestään

Ja mä hoen ja hoen tää sekamelska loppuu, jos päätän niin

Mut entä ne diagnoosit, jotka mun puolesta päätettiin

On pakko kai avata ovet ahdistukselle, jotta se pääsee sisään

Ja voi tehdä työnsä loppuun ennenkuin se lähtee menemään

Elämä anna mulle se pieni tunne

Että selviän tämän elämän

Päälle päin ei voi tietää, mitä ihminen sietää

Mutta selviän, tämän elämän

Haluan kivusta irti, haluan häpeästä pois

Pitelen pelosta kiinni, jos se turvaa tois

Mutta pelikaani ei pelkää

Se avomereen lentää pää edellä

Katson etäältä, kuinka toivo elää

Haluan kivusta irti, haluan häpeästä pois

Pitelen pelosta kiinni, jos se turvaa tois

Elämä anna mulle se pieni tunne

Että selviän tämän elämän

Päälle päin ei voi tietää, mitä ihminen sietää

Mutta selviän, tämän elämän

Haluan kivusta irti, haluan häpeästä pois

Pitelen pelosta kiinni, jos se turvaa tois

Mutta pelikaani ei pelkää

Se avomereen lentää pää edellä

Katson etäältä, kuinka toivo elää

Toivo elää

I raise my hands to my ears again

When the children sing «Let It Go» in the park

I repeat the same word again

In order for this brain circus to stay under control for a while

And I hoe and hoe that the door closed, but I turn back

On the stairs I lower the stairs and repeat if I get confused

I step on the street just every other tile and cry at the same time

Am I crazy or is everyone else crazy?

Life gives me that little feeling

That I will survive this life

On top of that, you can’t know what a person is tolerating

But I will survive this life

I want to get out of pain, I want out of shame

I will hold on to fear if it secures another

But my pelican is not afraid

It flies into the open sea head first

I look at it from a distance, how to hope

It's Morning and I have a thousand thoughts at a time

And I can't sleep well

What if, these thoughts never go away

But they come true by themselves

And I will end this mess if I decide to do so

But what about the diagnoses that were made for me

I guess I have to open the door to anxiety to get in

And can finish its work before it leaves

Life gives me that little feeling

That I will survive this life

On top of that, you can’t know what a person is tolerating

But I will survive this life

I want to get out of pain, I want out of shame

I will hold on to fear if it secures another

But my pelican is not afraid

It flies into the open sea head first

I watch from afar how hope lives

I want to get out of pain, I want out of shame

I will hold on to fear if it secures another

Life gives me that little feeling

That I will survive this life

On top of that, you can’t know what a person is tolerating

But I will survive this life

I want to get out of pain, I want out of shame

I will hold on to fear if it secures another

But my pelican is not afraid

It flies into the open sea head first

I watch from afar how hope lives

Hope lives