Uusi Ihmiskunta - Cmx

Äkkiäkun herään on aamu,

vaikkei mikään ole ennallaan.

Tunnit seuraa toisiaan,

kasvot tuntuu vierailta,

kumma kun on sisälläkin säiden armoilla.

Toin maahan sielua kun lähdit,

ei siinäpaljon kertomista.

Liput roikkuu märkinä,

olen aina väärässä,

yllättävän pitkätämäkeskikatu on.

Ei tullut paratiisi, vaikka meille siitäpuhuttiin.

Ei ollut siellätaivas, vaikka vielääsken luulin niin.

Havahtuu patsaat elon puistoissa,

harhailee aamuun jaloin kivisin.

Seppeleitäkuihtuneita,

ääniäajan kuilusta,

kaiverrukset jalustoista ilmaan pakenee.

Nousevat vieläsiivilleen hohtaen suuret laivat,

kantavat meidät murheiden laaksoista tähtiin, kauas!

Suddenly I wake up in the morning,

although nothing is the same.

The hours follow each other,

the face feels strange

strangely when it is inside at the mercy of the weather.

I brought a soul into the land when you left,

not much to say.

The flags hang wet,

I'm always wrong

surprisingly long the middle street is.

There was no paradise, even though we were told about it.

There was no heaven there, though I still thought so.

Wake up statues in the parks of life,

wanders in the morning on foot with rocks.

Wreaths,

the gap in sound time,

the carvings on the pedestals escape into the air.

Large ships are still rising on their wings,

carry us from the valleys of sorrows to the stars, far away!