Tuulenkosija - Cmx

Mielessäni seisoisinpa yksin törmän huipulla

Huutaisin ees niin kuin huutaa näkijätär kirousta

Tuulta taivaalta kun kutsuu painajaista riepottamaan pois

Vaan kirjani on väsyneet ja näyt täynnä olioita

Jotka ei oo niskojansa nöyrryttäneet maailmalla

Ne minut tahtoo vangita ja kantaa tyhjään ilmaan mukanaan

Kuljen, vaikken liiku, syvyys minut rauhoittaa

Vaik' kysymykset huutavatkin kuorolauluaan

Kuljen, vaikken liiku, syvyys minut rauhoittaa

Vaik' kysymykset huutavatkin kuorolauluaan

Ne eivät muista että ihmisellä on vain elämänsä

Senkin ne tahtovat omistaa

Nyt on tullut aika tunnistaa ne kaikki kasvot

Jotka luuli unhoon painaneensa, arkipäivän savuverhon taa

Ei unet jätä meitä rauhaan, vaikka hylkäisimme ne

Lähden iltamyöhään, viimeinkin on aika

On jää niin mustaa yllä syvyyksien

Joiden tiedän tummaan hellyytensä helmaan

Sulkeneen niin monta pyhiinvaeltajaa

Kuljen, vaikken liiku, syvyys minut rauhoittaa

Vaik' kysymykset huutavatkin kuorolauluaan

Kuljen, vaikken liiku, syvyys minut rauhoittaa

Vaik' kysymykset huutavatkin kuorolauluaan

Ne eivät muista että ihmisellä on vain elämänsä

Senkin ne tahtovat omistaa

In my mind, I would stand alone at the top of a collision

I would shout like a coward

A breeze from the sky as you invite a nightmare to rip off

But my book is tired and you look full of objects

Who have not humiliated their necks in the world

They want to capture me and carry me into the empty air with them

I walk, though I don't move, the depth calms me down

Even the questions shout their choral singing

I walk, though I don't move, the depth calms me down

Even the questions shout their choral singing

They don’t remember that a person only has a life

They want to own it too

Now is the time to recognize all those faces

Who thought they had forgotten, behind an everyday smoke curtain

No dreams will leave us alone even if we reject them

I'm leaving late at night, it's finally time

There is ice so black above the depths

Of whom I know the dark affection of the hem

After the closure of so many pilgrims

I walk, though I don't move, the depth calms me down

Even the questions shout their choral singing

I walk, though I don't move, the depth calms me down

Even the questions shout their choral singing

They don’t remember that a person only has a life

They want to own it too