Sanansaattaja - Cmx

Mitäennen olin joskus, kerran, kautta aikojen,

läpi pettymysten metsäin sama, melkein ikuinen,

nyt on mennyt, laonnut ja tuuliin karistautunut,

puristunut tyhjiin, rauennut ja mennyt menojaan.

Lähemmäksi salaisuutta, lähemmäksi totuutta,

lähemmäksi maailmalta salattua sydäntä

luulin tekeväni matkaa avainnippu kädessäni,

väärät oli avaimet ja portti toisaalla.

Silti enpäosaa, enpätaida vieläluovuttaa,

etsiminen, kaipaus, saa ravinnoksi riittää.

Tuiskussa kun hiukkastuulten kantaa myrskylyhtyään

kerran kotvan tuntee vieraan läheisyyden sisällään.

Tasangolla, jollain, ajatuksin hedelmättömin,

pinnistelen rauniolla, vettäjos vain löytäisin,

hengen, jonka tiedän, luotan, yhäjossain elävän

kangastuksen, edes, jonka luokse turvaan paeta-

Ihoon oli kirjoitettu näkymätön raamattu,

lukea en osaa, enkätulkita sen merkintöjä.

Joku ehkäkulkenut on loppuun polun toivion,

risteyksiin ripotellut laulut, jotka totta on.

What ever I was once, once, through the ages,

through the forests of disappointment the same, almost eternal,

now it is gone, it is swallowed up in the wind,

squeezed empty, stalled, and gone to his expense.

Closer to the secret, closer to the truth,

closer to a heart hidden from the world

I thought I was making a trip with a keychain in my hand,

the wrong ones were the keys and the gate elsewhere.

Still, I don't know, I can't give up,

searching, longing, gets enough food.

A gust of wind when particle winds carry a storm lantern

once kotvan feels the closeness of a stranger within him.

On a plateau, some, fruitless in thought,

I pinch the ruin, if only I could find it,

the spirit I know, trust, and live

weaving, even to whom the fugitive

An invisible Bible was written on the skin,

I can't read, I don't interpret its entries.

Someone who may have passed the path of Hope,

songs sprinkled at intersections that are true.