Aura - Cmx

elämän keskipäivässä

minäkin eksyin synkkään metsään

aamupäiväin kappaleisiin

iltojen ikävään

missä

kasvot puhuvat omaa kieltään

oppivat suruaan nauramaan

ja elämän hauraat astiat

katsovat ihmetellen toisiaan

askel ja pysähdys kerrallaan

yksi nurin yksi oikein

etsi tietäjoka hehkuu

polkua joka puhuu

se on käsiesi liikkeissä

se on taivaankannen valoissa

se on päivälläja yölläja aina

se on täälläse on muualla

se ei puhu, ei voi vastata

olen ymmärtänyt tämän sen valossa

talvi toi meidät tähän paikkaan

missälepäämme kylki kyljessä

opimme enemmän toisiamme

opimme ajoissa luopumaan

en ehkätiedämitätehdä

vaikka joskus olenkin varma

ja joskus makaan aivan hiljaa

ja uskallan vain epäillä

jos yrittäisin puhua vain sanoja

käsiin jäänyt kosketuksen paloja

täytyy luopua, ajatella uudelleen

itsensäja muut

at noon of life

I, too, got lost in the gloomy forest

in the morning to the songs

the misses of the evenings

where

the face speaks its own language

learn to laugh at their grief

and the fragile vessels of life

looking at each other in amazement

step and stop at a time

one upside down one right

look for a sage who glows

a path that speaks

it is in the movements of your hands

it is in the lights of the sky

it is day and night and always

it is here is elsewhere

it doesn't speak, can't answer

I have understood this in light of it

winter brought us to this place

where our side by side

we learn more from each other

we will learn to give up in time

I may not know what to do

although sometimes I am sure

and sometimes I lie quite quietly

and I dare only doubt

if I tried to speak only words

pieces of touch left in the hands

have to give up, think again

himself and others