Kohtalon Tango - Arja Koriseva

Arpa kohtalon on aina arvaamaton

Kaikki huomenna voi olla toisin

Polku eessäni aina on tuntematon

Sinne vie minne määrätty lie

Elo onnenkin antaa sen vie mukanaan

Kuinka muuttaa sen kulkua voisin

Miksi en saanut olla mä onnellinen

Sitä yksin nyt miettiä saan

Nyt kuulen tangon kohtalon

Sen sointi surullinen on

Se sielussani väräjää

Se henkii tummaa ikävää

On kuollut rakkaus ja riemu myötä sen

Soi hiljaa tango kohtalon

On siinä kaiku lohduton

On siinä niinkuin talven jää

En kenties koskaan häntä nää

Ken kerran mulle antoi lämmön rakkauden

Kun mä kulkea sain tietä rakkauden

Silloin muuta en kaivannut laisin

Oli onneni maailma ihmeellinen

Sen huuma jo haihtunut on

Arpa kohtalon on aina oikullinen

Siihen liiaksi luottaa mä taisin

Senkö vuoksi en saa olla onnellinen

Aina polku vain tuntematon

Nyt kuulen tangon kohtalon

Sen sointi surullinen on

Se sielussani väräjää

Se henkii tummaa ikävää

On kuollut rakkaus ja riemu myötä sen

Soi hiljaa tango kohtalon

On siinä kaiku lohduton

On siinä niinkuin talven jää

The lottery of fate is always unpredictable

Everything could be different tomorrow

The path before me is always unknown

It takes you where the assigned lie is

Life gives happiness and takes it with it

How could I change its course

Why couldn't I be happy?

I can think about that alone now

Now I hear the fate of the bar

Its sound is sad

It vibrates in my soul

It reeks of dark nostalgia

Love is dead, and joy with it

Play the tango of fate quietly

There is an echo of comfortlessness in it

It's like the ice of winter

I may never see him

Who once gave me warm love

When I passed I found the way of love

Then I didn't need anything else

The world of my happiness was wonderful

Its drug has already evaporated

The lot of fate is always capricious

I guess I trusted that too much

Is that why I can't be happy?

Always the path just unknown

Now I hear the fate of the bar

Its sound is sad

It vibrates in my soul

It reeks of dark nostalgia

Love is dead, and joy with it

Play the tango of fate quietly

There is an echo of comfortlessness in it

It's like the ice of winter