Huuto - Anssi Kela

Armeijan jälkeen viisi vuotta valui baarin miestenhuoneen viemäriin

Jokainen tuoppi jonka join

Oli bensaa liekkeihin

Sanoin aina, että jätän tämän peikkometsän heti kun vain voin

Silti jäin rinkiin pyörimään

Seiskahaita pidellen

Olin mielestäni liian iso kala tähän kuralätäkköön

Uhosin lähteväni pois

Naama baaritiskillä

Olin täynnä pyhää vihaa

Ohjus vailla kohdettaan

Otin rintaan tatuoinnin: Aake Kallialan pään

Se ei naurata enää

Aa, kaivoskylän poika huutaa

Aa, kaivoskylän poika huutaa

On vain mahdotonta saada ääni kuulumaan

Se hukkuu miljoonien samanlaisten surinaan

Krapulassa ovisummeri, se pauhasi kuin sumutorvi

Ovella seisoi enkeli

Kaunis postinkantaja

Häntä piiritin ja maanittelin, laitoin elämäni remonttiin

Sitkeyteni palkittiin

Häämarssi oli Paranoid

Tästä on nyt viisi vuotta, pikkukylän poika viimein rauhoittui

Onni löytyi sittenkin

Lähempää kuin luulinkaan

Menin töihin kaivokseen, nyt olen kaikkea mitä ennen halveksin

Viime vuonna rakensin

Talon metsän kupeeseen

Velkaa riittää vielä vuosikymmeniksi eteenpäin

Töissä kuulee juttuja: väkeä ehkä karsitaan

Vaimokin on pieniin päin

Aa, kaivoskylän poika huutaa

Aa, kaivoskylän poika huutaa

On vain mahdotonta saada ääni kuulumaan

Se hukkuu miljoonien samanlaisten surinaan

Nukahdamme sylikkäin

En tiedä mitä tekisin ilman sinua

Tai oikeastaan tiedän

Five years after the army, the bar drained the men’s room drain

Every pint I drank

There was gasoline in the flames

I always said I would leave this Troll Forest as soon as I could

Still, I was left in the ring

Holding a shark

I thought I was too big a fish for this gill

I whispered to leave

Face on the bar counter

I was full of hate

Missile without target

I had a tattoo on my chest: Aake Kalliala's head

It doesn't laugh anymore

Ah, the son of the mining village is shouting

Ah, the son of the mining village is shouting

It's just impossible to make a sound

It drowns millions of like-minded people

In the hangover the door buzzer, it roared like a foghorn

An angel stood at the door

Beautiful postman

I besieged and flattered him, put my life in renovation

My tenacity was rewarded

The wedding march was Paranoid

It is now five years since this, the son of the small village finally calmed down

Happiness was found anyway

Closer than I thought

I went to work in a mine, now I’m all I despised before

Last year I built

House next to the forest

Debt will be enough for decades to come

You hear stuff at work: the crowd may be cut down

Even his wife is small

Ah, the son of the mining village is shouting

Ah, the son of the mining village is shouting

It's just impossible to make a sound

It drowns millions of like-minded people

We fall asleep in my arms

I do not know what I'd do without you

Or really I know