Nopeimmat junat - Anna Puu

Olen kasvanut kiinni maahan, lapsuuden maisemaan

Olen kasvanut kiinni poikaan, siihen yhteen ja oikeaan

Olen kasvanut kiinni taloon, jonkan ikkunanpielistä vetää

En tahdo kuuta taivaalta kuin kerran vuoteen enää

Paikka se on tämäkin

Pilvien alla, maan päällä

Mutta nopeimmat junat eivät pysähdy enää täällä

Pilvien alla, maan päällä

Mutta nopeimmat junat, nopeimmat junat

Ei nopeimmat junat enää pysähdy täällä

Olen kasvanut kiinni lähtöön, kaupungin kaipuuseen

Lähtenyt monta kertaa ja palannut aina entiseen

Olen kasvanut kiinni talveen, sen kuristusotteeseen

Kun pysyn sun luonas tiedän, vielä jaksan kevääseen

Paikka se on tämäkin

Pilvien alla, maan päällä…

Olen kasvanut kiinni maahan, lapsuuden maisemaan

Pilvien alla, maan päällä…

I grew up on the ground, in the childhood landscape

I grew up with a boy, one and the same

I grew up stuck in a house with a windowpane to pull

I don’t want to moon from the sky more than once a year anymore

This is the place too

Under the clouds, on earth

But the fastest trains don’t stop here anymore

Under the clouds, on earth

But the fastest trains, the fastest trains

The fastest trains no longer stop here

I grew up catching the start, the longing for the city

Departed many times and always returned to the former

I grew up in the winter, in its grip

When I stay with the sun I know I will still be able to spring

This is the place too

Under the clouds, on earth…

I grew up on the ground, in the childhood landscape

Under the clouds, on earth…