YHDEN YÖN TARINAT - Yö

Joka päivä otan uuden askeleen

Monet jäljet hukkuu maailman melskeeseen

Ehkä jotain silti jää, vaikka päivät häviää

Ja säilyy yhtä kauan kuin tarinat nää

Ja kun anteeksi en anna itselleen

Eikä murheet aina mahdu sydämeen

Niin ne yksi kerrallaan, on pakko päästää maailmaan

Ehkä tyhjyyden ne jossain karkoittaa?

Vaikka polkuni mun on

Usein raskas, valoton

Et koskaan sitä silmistäni nää

Sillä laulujen tie

Minut kauaksi vie

Ja sen ilon koitan säilyttää

Kerro minne silloin pakenen

Kun suljettu on portti jokainen

Vain pohja pullon muuttumaan

Hanttikortit valttiin saan

Käsi kestä ei vain päivään seuraavaan

Kun anteeksi ei anna itselleen

Eikä murheet enää mahdu sydämeen

Minä kerron tarinaa, en kai osaa muutakaan

Ja vain silloin, sen pystyn unohtamaan

Every day I take a new step

Many traces drown in the heat of the world

Maybe something still remains, even as the days go by

And it lasts as long as the stories are

And when I forgive myself

And worries do not always fit in the heart

So they, one at a time, are forced to enter the world

Maybe the emptiness they have somewhere to banish?

Although my path is mine

Often heavy, light

You'll never see it in my eyes

For the road of songs

It takes me a long time

And I try to keep that joy

Tell me where I'm running away

When closed there is a gate for everyone

Just the bottom of the bottle to change

I get dumbbell cards

The hand lasts not just the next day

When you do not forgive yourself

And worries no longer fit in the heart

I tell the story, I don't know anything else

And only then will I be able to forget it