Sunnuntaisin Kuolee Kuninkaat - Yö

Puut pienen polun reunustaa

On suihkuallas aina tyhjä vaan

Nyt puiden yli meren täältä nähdä voi

Kun ennen tuuli vain sen äänet joskus tänne toi

Saavuin tänne niin kuin häpeillen

Edes kynttilää mä tänne tuonut en

Vastannut en öisiin viesteihin

Soittanut en vaikka lupasin

Ja kahdestaan pojat nurmikolla makaa

Katsoo poutapilvien takaa joskus aurinko kuin muistuttaen

Ettei kuitenkaan joka hetkeen pääse mukaan

Joskus tietä tunne ei kukaan, ota vastaan päivät jotka kiinni saat

Sillä sunnuntaisin kuolee kuninkaat

Kun tarttunut ei tuuli purjeisiin

Hän enää jaksanut ei jäädä ankkuriin

Ei jaksanut hän enää odottaa

Ilman valtakuntaa kaikki katoaa

On helppo mennä jos vain käsketään

Vaan vaikeaa on pyytää lähtemään

Nyt liian myöhään saavun tänne kuitenkin

En ole vahvempi kuin kuuluu tapoihin

Trees border a small path

There is a shower always empty but

Now you can see the trees over the sea from here

When before the wind only its sounds sometimes brought here

I arrived here as if ashamed

I didn't even bring a candle here

I didn't reply to the nightly posts

I didn't call even though I promised

And the two boys are lying on the lawn

Looking behind the rain clouds is sometimes the sun as a reminder

However, you can't get in every moment

Sometimes the road feeling no one, take the days you catch up

For the kings die on Sundays

When grabbed no wind sails

He could no longer stay at anchor

He couldn't wait any longer

Without the kingdom, everything will disappear

It’s easy to go if you just command it

But it's hard to ask to leave

However, I am coming here too late now

I am not stronger than I am in the habit