Päivänsäde ja menninkäinen - Vesa-Matti Loiri

Aurinko kun päätti retken

Siskoistaan jäi jälkeen hetken

Päivänsäde viimeinen

Hämärä jo mailleen hiipi

Päivänsäde kultasiipi

Aikoi juuri lentää eestä sen

Vaan menninkäisen pienen näki vastaan tulevan;

Se juuri oli noussut luolastaan

Kas, menninkäinen ennen päivän laskua ei voi

Milloinkaan elää päällä maan

He katselivat toisiansa

Menninkäinen rinnassansa

Tunsi kuumaa leiskuntaa

Sanoi: «Poltat silmiäni

Mutten ole eläissäni

Nähnyt mitään yhtä ihanaa!

Ei haittaa vaikka loisteesi mun sokeaksi saa

On pimeässä helppo vaeltaa

Käy kanssani, niin kotiluolaan näytän sulle tien

Ja sinut armaakseni vien!"

Mut säde vastas: «Peikko kulta

Pimeys vie hengen multa

Enkä toivo kuolemaa

Pois mun täytyy heti mennä

Ellen kohta valoon lennä

Niin en hetkeäkään elää saa!»

Ja niin lähti kaunis päivänsäde, mutta vieläkin

Kun menninkäinen yksin tallustaa

Hän miettii miksi toinen täällä valon lapsi on

Ja toinen yötä rakastaa

The sun ended the trip

She lagged behind her sisters for a while

The last ray of light

Dusk was already creeping in

Daylight golden wing

Was just about to fly in front of it

But the old little one saw coming;

It had just emerged from its den

Kas, the fennel before sunset can't

Never live on earth

They looked at each other

Menninkäinen in his chest

Felt a hot crowd

Said: «You are burning my eyes

But I'm not alive

Have you seen anything as wonderful!

It doesn't matter if your brilliance blinds me

It is easy to wander in the dark

Come with me, and I'll show you the way to my home cave

And for mercy's sake I'll take you!"

But the ray answered: «Holy goblin

Darkness takes your breath away

And I don't wish for death

I have to go now

Ellen is about to fly into the light

I can't live like that for a moment!"

And so went the beautiful ray of day, but still

When the fennel tramples alone

He wonders why there is another child of light here

And another loves the night