Aidat - Rekami, Rhyi, Jussi Kuoma

Lastauslavalla sittarin kaatuu sanalla rauta esiriput

On Masalla vaan muistivihko

Heiluttelen tossuu ku pellon laidal

Syvällä päässä jokanen mielensä aidal

Vartiotornis yksinäinen vahti

Nojailemas pilarii kunnes nousee ku kasvi

Touchi tallel, tääl mä kurottelen kuuta

Kai mä joku päivä pääsen Laajikkaan asti

Uudestaan yritä, päästä katkeruudesta

Kaada muureja pois jotka seuraa mua näil huudeilla

Päivälle auliina, perustan perheen

Muutan rannikolle mis ei oo maisemaa kauniimpaa

Puhu suurist toiveista suoraan, mä puhun nuorille huonommist puolista ääneen

Mä puhun, mut en ala huolilla suolaa, mä puhun ihmisille vesimelonin päälle hei

Nyt mä kusen sähköaitaan mieleni vieterit löysäl kiertelemättä

Aika aidat kaataa, katkeruus repii kaiken palasiks

Ja tiedäthän sä kyllä että

Aika aidat kaataa, katkeruus repii kaiken palasiks

Tää pääty on auki, metsä on palatsi

|Verse 2: Rhyi]

Aidan tuolla puolen ruoho on laillista

Jaettu elämä ajan ajatuksissa

Komerot käryää hakkuu aukea aukee

Autiomaa leviää ja aidat nousee

Erotellaan lajit partikkelipaloina

Itkumuuri polvillaa henkemme on halpa

Sulje media, availen suuta, minä olen joku, rajan yli huudan

Kiven läpi kulkee sydämmen basso

Riista-aidas ihmisen mentävä aukko

Kolmesataa tonnii piikkilankaa levällää

Silmänräpäyksessä pääkaupungin ympärillä

Sermei siirrellää, jengi poteroissa, aivot lyö vapautta ei historiaa toista

Penni ajatuksesta tonni rajauksesta

Ei maksa mitään paeta aitauksesta

Metsä on palatsi, metsä on palatsi

Aika aidat kaataa, katkeruus repii kaiken palasiks

Ja tiedäthän sä kyllä että

Aika aidat kaataa, katkeruus repii kaiken palasiks

Tää pääty on auki, metsä on palatsi

Mä käytin varmaan puolet elämästäni

Aidan taakse kurkistelemiseen, ongelma tästäki

Ku jos nytte ei koskaa se nyt

Mitä kaipaat nii meno ei oo koskaan kevyt

No mitä sitte vaikka tavotteet välil karkaa

Se on täysin harhaa kurotella aidan yli välipalaa

Ku sulla kuitenki omas uunissa paistit ja

Haaveilet omaisuuksia maistis

Sitäpaitsi mä en ees jaksais kiivetä

Pitää kiertää ku en menis yli ees kenenkään siivellä

Plus mä oon mielelläni jalat maas, pää pilvis

Samanlail et pysty omaa tonttii rakastaa

Muut tirkistelee muidenki ja sillä meinaan et on älyluurin

Somen päässä vaikka menis skeidalle

Mut täl hetkellä tää on risuaita luuri kii

Mä kaadan rajat, oletukset ja aitoja suurimpii yeah

On a pallet, a sittarin crashes with the word iron curtains

Masalla has only a notebook

I wobble my shoes on the edge of the field

Deep in the minds of everyone

Watchtower lonely guard

Leaning on the pillar until the plant rises

Touch me, here I reach for the moon

I guess one day I'll get to Laajikka

Try again, get out of bitterness

Pour down the walls that follow me with these cries

For the day, I start a family

I am moving to a coast that is not so beautiful

Talk about high hopes directly, I talk to young people about the downsides out loud

I'm talking, but I'm not starting to worry about salt, I'm talking to people over watermelon hey

Now I fuck my electric fence without twisting my mind

Time the fences fall, bitterness tears everything to pieces

And you know that

Time the fences fall, bitterness tears everything to pieces

This end is open, the forest is a palace

| Verse 2: Rhyi]

The grass on the other side of the fence is legal

A shared life in the thoughts of time

The closets suffer from felling open opens

The desert is spreading and the fences are rising

Separate species into particle pieces

The crying wall on our knees for our lives is cheap

Shut up the media, I open my mouth, I'm someone, across the border I scream

The bass of the heart passes through the stone

Game-fence man-going opening

Three hundred tons of barbed wire spread out

In the blink of an eye around the capital

Sermei move, the gang in pottery, the brain beats freedom is not the history of another

A penny from the idea of ​​a ton of cropping

It costs nothing to escape the fence

The forest is a palace, the forest is a palace

Time the fences fall, bitterness tears everything to pieces

And you know that

Time the fences fall, bitterness tears everything to pieces

This end is open, the forest is a palace

I probably spent half of my life

Peeking behind the fence, problem here too

Ku if now you never touch it now

Whatever you miss so going is never light

Well, what if the goals sometimes run out

It is completely an illusion to reach for a snack over the fence

However, you have your own oven baked and

You dream of a fortune of tasting

Besides, I couldn't climb in front of me

You have to get around when I don't go over anyone's wing

Plus I'm happy to have my feet on the ground, head cloudy

Similarly, you will not be able to love your own plot

Others are peeping at others and because you mean you don't have a smart handset

At the end of Some, I went to skate

But at the moment, this is a fence

I pour the boundaries, assumptions and genuine greatest yeah