Vailla suuntaa - Raaka-Aine

Ne päivät joiden aikana

Et nähny edes eteesi

Minä pidin susta kiinni

Ne päivät joina aurinko

Paistoi liian kirkkaana

Sinun silmiisi

Ne illat joiden aikana

Toisiimme turhauduttiin

Tulivat niin huomaamatta

Ne hetket jotka huojuit reunalla

Ja tiesit vielä putoavasi

Silloin kun elämä oli helppoo

Ja me pystyimme mihin vaan

Ei huolet murheet painannet

Kun sinä niitä autoit kantamaan

Ja nyt se kaikki mennyt on

Kun pohjoistuuli alkoi puhaltaa

Nyt kun lukuni on pariton

Oon vailla suuntaa ja mua paleltaa

Ne kadut joiden varrella

Et katsettasi koskaan

Koskaan uskaltanut nostaa

Ne kadut joiden varrella

Minä kuljin vierelläsi

Suljin sut syliini

Mihin sä nyt meet

Onneni ripeet

Tuuleen haihtuneet

Tuuli puhaltaa

Mua paleltaa

Those days during which

You can't even see in front of you

I held on to the ski

Those days when the sun

Shone too bright

In your eyes

Those evenings during which

We got frustrated

Came so unnoticed

Those moments that swayed on the edge

And you still knew you were falling

When life was easy

And we could do anything

No worries about the worries you weigh

When you helped carry them

And now it's all gone

When the north wind began to blow

Now that my figure is odd

I am devoid of direction and have frostbite

The streets along which

You never look

Never dared to raise

The streets along which

I walked beside you

I closed my arms

Where are you going now?

I'm happy

Evaporated in the wind

The wind is blowing

Mua freezes