MUSTAA - Popeda

Nään oven punaisen, se liian kirkas on.

Vain mustaa haluan, väri muu on mahdoton.

Vaikka tytöt kulkevat nyt kesäpuvuissaan,

pois käännän pääni, en voi jäädä katsomaan.

Nään vain nuo mustat autot, kuin ne tässä ois'.

Ne veivät kukkaset ja rakkaimpani pois.

Ja kansa vilkaisee vain kesken kiireiden,

joku syntyy, kuolee juttu jokapäiväinen.

Kun katson sisimpääni, näen mustaa vain.

Ja oven mustaksi nyt maalaan huoneessain.

Sitten ehkä kestän kaiken hiukan helpommin,

koko maailmani kun on mustaa kuitenkin.

Ei aallot vihreät nyt liity sinisiin.

En pysty tajuamaan sulle käyneen niin.

Jos katson länteen kauas jälkeen auringon,

näen hymys' ehkä ennen kuin taas aamu on.

I see the door red, it's too bright.

I just want black, the rest of the color is impossible.

Although the girls are now wearing their summer suits,

off I turn my head, I can't stay to watch.

I just see those black cars like they're here.

They took the flowers and my loved ones away.

And the people glance only in the midst of haste,

someone is born, dies thing everyday.

When I look at my innermost being, I only see black.

And I now paint the door black in my room.

Then maybe I'll take it all a little easier,

my whole world when it’s black though.

No waves of green are now associated with blue.

I can't tell you that happened.

If I look west far after the sun,

I see a smile 'maybe before it's morning again.