Patsaatkin Kuolevat - Paavoharju

Elämä on kourallinen tomuu

Kaikki muu on rojuu

Lopunajan romuu

Mitä sitte ku symbolit hajoo

Oo se reikä mihin kaikki valo katoo

Meissä kaikis on halkeemii

Ei tarvi pyydellä anteeks niit

Ja niin sinäkin oot kuluva pois

Niiku kaikki mikä sulle ikinä kuulua vois

(taustalla «ja yön tuuli taas nousee»)

Patsaatkin kuolee

Patsaatkin kuolevat

Patsaatkin kuolee

Vaik oli vasta nuori

Tajus mitä elämä on ku pelle hermanni kuoli

Päällä miesten on laudat

Sisällä patsaiden haudat

Kaikki loisto on kaatuvaa

Jokanen roisto on maatuvaa

Ja niin meistäkin jäljelle jää

Vain pronssista valettu pää

(taustalla «ja yön tuuli taas nousee»)

Patsaatkin kuolee

Patsaatkin kuolevat

Patsaatkin kuolee

Life is a handful of dust

Everything else is rude

End time scrap

What then ku symbols breaks down

Oh, the hole where all the light disappears

We all have cracks

No need to apologize to them

And so are you

Just about anything you could ever own

(in the background «and the night wind rises again»)

The statues will die too

Even the statues will die

The statues will die too

The silent was only young

Realizing what life is like a clown Hermanni died

On top of the men are boards

Inside the statues are tombs

All the splendor is crumbling

Every villain is rotting

And so is the rest of us

Bronze cast head only

(in the background «and the night wind rises again»)

The statues will die too

Even the statues will die

The statues will die too