Löysäläisen laulu - Olavi Uusivirta

Mies olen kirjaton karjaton aivan

Kun otti se omaksi sen viimeisen vaivan

Suuri Sampo sittenkin

Saatiin toimimaan

Nyt lähti pojatkin Aatamin

Taas naapurin omenia poimimaan

Jäi lehtiin haalistuviin

Sanat joiden päälle puhuttiin

Nyt rakastun kiiltokuviin

Joiden kauniita olevan huhuttiin

Mistä ne tulisivat ylevät aatteet?

Kun saumoista ratkesivat mieleni vaatteet

Siitä vuosia nyt jo on

Kun pihakoivusta pudottiin

Sai kaikki lahjaksi puseron

Joka elämänlangasta kudottiin

Ja syliin kylmän maan

Jäi intiaanikesäni haaveiden

Nyt uppoudun Harmajaan

Kanssa kotitaloni aaveiden

Ja pidänkin siitä huolen

Että lasini viini täyttää

Ja kun pahalta alkaa näyttää

Viime pisaran siitä nuolen

Ja odotan että taipuu

Jo lopulta selkä mielen

Jota kuristaa kahleet kielen

Ja vapauden villi kaipuu

On kädet kuin kerjäläisen

Niin rengin kuin isännänkin

Nyt laulanee suuri Hänkin

Jo laulua löysäläisen

Man I'm a bookless shepherd right away

When it took over its last effort

Great Sampo anyway

Made it work

Now the boys left Adam

Again pick up the neighbor's apples

Remained in the leaves fading

The words spoken

Now I fall in love with glossy pictures

Their beautiful being rumored

Where would those lofty ideas come from?

When the clothes of my mind settled on the seams

It's been years since

When yard birch was dropped

Got everyone a gift blouse

Every thread of life was woven

And in the arms of a cold country

I missed my Indian summer dreams

Now I sink into Gray

With my home ghosts

And I take care of that

That my glass of wine fills

And when it starts to look bad

The last drop of that arrow

And I expect it to bend

Already, the back of the mind

Which strangles the shackles of the tongue

And the wild longs for freedom

There are hands like a beggar

Both the ring and the host

Now the great He will probably sing too

Already singing loose