Viipurin Vihtori - Matti Jurva

Kun Vihtori takkinsa naulaan nakkaa

silloin pirttihin väkeä jo pakkaa.

Vaari jo tanssitti naapurin akkaa

vaikkei peli vielä soinutkaan.

Piialta hommat menivät myttyyn

innoissaan tallasi taikinapyttyyn.

Muorinkin rintahan into jo syttyy,

huuteli, pannaanpa tanssiksi vaan.

Hei Taavetti yhdellä koivella loikki,

puujalka katkesi polvesta poikki.

Eukko se nurkassa itki ja voihki,

mut Taavetti ei ollu moksiskaan.

Rengin alta meni murskaksi tuoli,

housuista repesi se istumapuoli.

Kattikin pinkaisi aivan kuin nuoli.

Toiset jatkoivat tanssiaan.

Kas Vihtori osasi ne soiton alkeet

paljon kestivät haitarin palkeet.

Ääni oli heliä, Viipurin peliä

yskä ja nuha ei vaivaakaan.

Räätäli heilutti kyynäräkeppiä,

huuteli soitahan Oonesteppi.

Loppui meteli, kun Vihtori veteli

komialla Viipurin pelillään.

When Vihtori nails his jacket

then the crowd is already packing.

Grandpa was already dancing the neighbor's akka

although the game hasn't played yet.

From the maid, things went awry

excited to tread on the dough stick.

Even so, the enthusiasm for the breast is already on fire,

shouted, let 's just dance.

Hi David jumped on one of the limbs,

the wooden leg was broken across the knee.

Did it cry in the corner and groaned,

but David was not a scholar.

A chair crushed under the ring,

the seat tore from the trousers.

The pan would squeak just like an arrow.

Others continued to dance.

Did Vihtori know the basics of playing

the bellows of the accordion lasted a long time.

The sound was Heli, the game of Vyborg

cough and runny nose not a problem.

The tailor waved his elbow stick,

shouted Oonesteppi.

There was an uproar as Vihtori pulled away

comedy with his game of Vyborg.