Anna-Liisa - Maija Vilkkumaa

Se tulee sisään, ääni on vakava

sanoo mull’on kummallinen asia

koira löysi maasta jotakin kauheaa.

Miten näin voi olla kenen oli syy,

kuka pikku enkelistä teki kyyn?

Maailma on hiljaa ja tuijottaa lattiaan.

Tää on viimeinen, hei Anna-Liisa, viimeinen,

tää on viimeinen on yö.

Se oli kamala syksy täynnä häpeää,

sä olit yksin, toivoit et se häviää

sydän kappaleina, roudassa pää ja maa.

Tää on viimeinen, hei Anna-Liisa, viimeinen

tää on viimeinen on yö.

Ne aina sanoi, että

voi sä oot hyvä, hellä ja hyvä, lempee ja suloinen

Aina kun ne sanoi

voi sä oot hyvä, hellä ja hyvä lempee ja suloinen,

sä muistit sen aamun

niin hauras ja viilee

ja hauta oli musta ja syvä, musta ja syvä

ja käärö hiljainen, hiljainen.

Tuuli käy, mut haavat ei havise

sä olet huono, arvoton kapine

Joku huokaa onneksi ei meidän tyttö oo.

Tää on viimeinen, hei Anna-Liisa, viimeinen

tää on viimeinen on yö.

Ne aina sanoi että

voi sä oot hyvä, hellä ja hyvä, lempee ja suloinen

Aina kun ne sanoi

voi sä oot hyvä, hellä ja hyvä, lempee ja suloinen,

sä muistit sen aamun,

niin hauras ja viilee

ja hauta oli musta ja syvä, musta ja syvä

ja käärö hiljainen, hiljainen.

Ne aina sanoi, että

voi sä oot hyvä, hellä ja hyvä, lempee ja suloinen.

Aina kun ne sanoi

voi sä oot hyvä, hellä ja hyvä, lempee ja suloinen,

sä muistit sen aamun,

niin hauras ja viilee

ja hauta oli musta ja syvä, musta ja syvä

ja käärö hiljainen, hiljainen.

It comes in, the sound is serious

says mull’on a strange thing

the dog found something terrible on the ground.

How can this be who the reason was,

who made the little angel a tear?

The world is quiet and staring at the floor.

This is the last one, hey Anna-Liisa, the last one,

this is the last of the night.

It was a horrible autumn full of shame,

you were alone, you hoped it wouldn't disappear

the heart in pieces, in the frost the head and the earth.

This is the last one, hey Anna-Liisa, the last one

this is the last of the night.

They always said that

may you be good, tender and good, gentle and sweet

Whenever they said

may you be good, tender and good loving and sweet,

you remembered that morning

so fragile and cool

and the tomb was black and deep, black and deep

and the scroll is quiet, quiet.

The wind hurts, but the wounds do not hurt

you are a bad, worthless rebellion

Someone sighs fortunately not our girl oo.

This is the last one, hey Anna-Liisa, the last one

this is the last of the night.

They always said that

may you be good, tender and good, gentle and sweet

Whenever they said

can you be good, tender and good, gentle and sweet,

you remembered that morning

so fragile and cool

and the tomb was black and deep, black and deep

and the scroll is quiet, quiet.

They always said that

may you be good, tender and good, gentle and sweet.

Whenever they said

can you be good, tender and good, gentle and sweet,

you remembered that morning

so fragile and cool

and the tomb was black and deep, black and deep

and the scroll is quiet, quiet.