Peltoniemen Hintriikan surumarssi - Lauri Tähkä

On suo, pitkospuut

Tienä on vain pitkospuut

Ja ne vie luokse töllin harmaan

Töllin huolen harmaan

Pois on asukas

Autioituu pirtti ja seinät sammaloituu

Pois veivät Peltoniemen Hintriikan

Hän sai köyhyyden

Osakseen sai köyhyyden

Vierahaks joskus hallan varmaan

Joskus hallan varmaan

Nyt on huoli pois

Lopun saivat puute ja huolet

Maiset vaivat

Pois veivät Peltoniemen Hintriikan

Ja onni ihmeellinen vasta

Onhan Hintriikasta

Päästä jälleen kuulemaan

Miten veisataan

Niin harvoin tänne tuolta

Hallaiselta suolta

Köyhä joutaa lähtemään

Leipäkiireiltään

Toi äiti pienen Hintriikkansa kerran

Kastejuhlaan Herran

Jäi jo kauas taa

Aika leikin, nuorena kirkkoon sitten veikin

Mies, rakas Peltoniemen Hintriikan

Ei elä onni hallasuolla

Siellä kukka kuolla

Tahtoo ennen aikojaan

Kesken nuoruuttaan

Niin myöskin päivä koitti

Jolloin kellot soitti

Puolisolle Hintriikan

Hetken muutaman

Sai kohtalokseen suon ja töllin harmaan

Töllin huolen harmaan

Pois on asukas

Autioituu pirtti ja seinät sammaloituu

Pois veivät Peltoniemen Hintriikan

There is a swamp, long trees

There are only long trees on the road

And they will take you to the gray

I filled my gray

The boy is a resident

The barn is deserted and the walls are mossed

They took Peltoniemi Hintriika away

He got into poverty

He got into poverty

Probably sometimes I get frostbite

Sometimes I'm frustrated

Now the worry is gone

The end and the worries were over

Men 's ailments

They took Peltoniemi Hintriika away

And happiness is wonderful only

It's Hintripa

Get to hear again

How to sing

So rarely here

From the gray swamp

The poor have to leave

From their bread rushes

Mom brought her little Hintriikka once

Baptism of the Lord

He was far behind

Time to play, when I was young I went to church

Man, dear Peltoniemi Hintriikan

There is no happiness in the frost

There the flower will die

Wants ahead of time

In the midst of his youth

So the day came

That's when the bells rang

For the wife of Hintriikan

A few moments

The fate of the swamp and the gorge became gray

I filled my gray

The boy is a resident

The barn is deserted and the walls are mossed

They took Peltoniemi Hintriika away