Kirjoitan runoja - Laura Voutilainen

Kun toiset hoippuu yöstä kaupungin

Voi tuntuu papereilta seinätkin

Niin kulumaan saan ajan helpommin

Kun mä kirjoitan koko yön runoja

Niissä kuu on piippu hampaissaan

Se nukkuu siirappia varpaissaan

Ja vaikkei sointuisi ne ollenkaan

Mä vain kirjoitan joka yö runoja

Kovempaa vielä

Vähän jos voi

Ei koskaan liian lujaa musiikki soi

Kun kaikki muut on jossain juhlimassa

Mä vain kirkjoitan koko yön runoja

Vähäsen vielä

Lisää jos voi

Niin kohta yössä koko kortteli soi

Ja vaikka juhlat jatkuu naapurissa

Mä vain kirjoitan joka yö runoja

Jos sattuu naapuriin vain

Törmäämään

Se vaihtaa aihetta kuin itsestään

Se rokkibändissä käy tuuraamassa

Ja töissä arkkitehtitoimistossa

Voin kuulla äänet ja mä melkein nään

Taas pöytää uuteen paikkaan siirellään

Mut rikkomatta millään tunnelmaa

Mun jälleen täytyy heille huomauttaa

Kovempaa vielä

Vähän jos voi

Ei koskaan liian lujaa musiikki soi

Kun kaikki muut on jossain juhlimassa

Mä vain kirjoitan koko yön runoja

Vähäsen vielä…

Siellä puhutaan niitä näitä vain

Joka päivä on niin kuin lauantai

Siellä katsotaan liigamatsia

Kuuskytlukua ja teknojazzia

Miten nopeaa on ensirakkaus

Miten vaikeaa on kynnenlakkaus

Joku manaa että «onpa huono sää»

Eikö olisi jo aika hellittää

Kovempaa vielä…

Vähäsen vielä…

Kovempaa vielä

Vähän jos voi

Ei koskaan liian lujaa musiikki soi

Sen nuoren arkkitehdin kainalossa

Nyt mä kirjoitan joka yö runoja

While others are flying out of the city at night

Oh, even the walls feel like paper

That way I can pass the time more easily

When I write poems all night

They have the moon in its teeth

It sleeps with syrup on its toes

And even if they don't strike a chord

I just write poems every night

Even harder

A little if you can

The music is never too loud

While everyone else is somewhere partying

I just write poems all night

A little more

More if you can

Soon the whole block was ringing overnight

And although the party continues next door

I just write poems every night

If it happens to the neighbor only

To bump into

It changes the subject as if by itself

It's in a rock band

And working in an architectural office

I can hear voices and I can almost see

The table is being moved to a new place again

But without breaking the mood in any way

I have to point them out again

Even harder

A little if you can

The music is never too loud

While everyone else is somewhere partying

I just write poems all night

A little more...

They only talk about these things there

Every day is like Saturday

We watch a league match there

Christmas tree singing and techno jazz

How fast is first love

How hard is nail polish?

Someone says that «the weather is bad»

Isn't it time to relax?

Even harder…

A little more...

Even harder

A little if you can

The music is never too loud

Under the arm of that young architect

Now I write poems every night