Mandshurian Kummut - Laila Kinnunen

On hiljaisuus vuorilla usva käy.

vaeltajalle, ei pilven alle,

kuutamon lyhty näy.

On hiljaisuus yö yllä kumpujen.

Yö sadan vuoden varjonsa luoden

mennestä kertoen.

Itkeneet on äidit lukea,

kuinka voisi kyyneleet vaimojen.

Kummut on alleen kätkeneet tuskan

menneiden polvien.

Varjot nuo vain kumpuja vartioi

unessa kehrää unelmalankaa

maa kovan kohtalon.

Mandshurian kummuilla tuuli soi,

uinuvaan kukkaan hohtava kyynel,

kasteessa jäänyt on.

Itkeneet on äidit lukea

kuinka voisi kyyneleet vaimojen.

Kummut on alleen kätkeneet tuskan

menneiden polvien

Mandnshurian kummuilla tuuli soi,

uinuvaan kukkaan hohtava kyynel

kasteessa jäänyt on.

There is silence in the mountains with fog visits.

to a hiker, not under a cloud,

moonlight lantern appears.

There is a silence night above the mounds.

A night in the shadow of a hundred years

about the past.

The mothers have been crying,

how could the tears of wives.

The chests of drawers have hidden the pain

past knees.

Shadows from only the guards guard

in a dream spinning a dream thread

land of fate.

On the mounds of Mandshuria the wind rang,

a tear glowing in a dormant flower,

left in baptism is.

Crying is the mothers read

how could the tears of wives.

The chests of drawers have hidden the pain

past knees

On the mounds of Mandnshuria the wind rang,

a tear glowing in a dormant flower

left in baptism is.