Kuka keksi rakkauden - Katri Helena

Surujen sillalta näin

Tummien aaltojen uivan merelle päin

Ne ikäväni pintaan sai

Ja lokit kirkui ne karanneet on Hitchcockin linnuista kai

Kaipuuni nousee siivilleen

Kuka keksi rakkauden

Nähdä surujen sillalta sain

Kaupungin katolla tähtiä tuhansittain

Yksi lähti ja laskeutui

Se lensi halki taivaan ja radaltaan harhautui

Sille esitin kysymyksen

Kuka keksi rakkauden

Yö oli niin valkoinen

Kun puhalsi palkeet rakkauden

Tähdenlentona kai

Luokseni saavuit ja kauniimman teit minun maailmastain

Joku kätkee kysymyksen

Kuka keksi rakkauden

Kuka sai aikaan sen

Surujen sillallakin se kulkee

Ei se lähde hengiltä millään

Tähtien tomuna se leijailee

Ja syttyy kuin itsestään

Joku keksi rakkauden

Jos sinä et jäis

En minäkään täällä olla vois

Eikä ikäväni tänne jäis

Tähtenä lentäisin kauas ja hiljaa hiipuisin pois

Tyydyn vastaukseen

Joku keksi rakkauden

Ja sinä toit minulle sen

I saw from the bridge of sorrows

Dark waves swim towards the sea

They missed the surface I missed

And the logs screamed as they ran away from the Hitchcock birds I guess

My longing rises

Who invented love

To see the grief from the bridge I got

Thousands of stars on the roof of the city

One left and landed

It flew across the sky and wandered its course

I put a question to it

Who invented love

The night was so white

When blew the bellows of love

I guess as a star flight

You came to me and made the most beautiful of my world

Someone is hiding the question

Who invented love

Who caused it

Even on the bridge of sorrows, it passes

It is not dead at all

As the dust of the stars, it floats

And ignites as if by itself

Someone invented love

If you didn't stay

I couldn't be here either

And I miss not staying here

As a star, I would fly far and quietly fade away

I am content with the answer

Someone invented love

And you brought it to me