Saippuakuplat - Juha Tapio

Varoen niin ulko-oven hän sulkee,

on aamu ja uninen maa

Pelkoa yön pakoon hiekalle kulkee,

muut jääneet on nukkumaan

Poikanen vaan ajaa perhosta takaa

ja aurinko käy olallaan

Peloissaan yöt peiton alla hän makaa,

kuuntelee ja odottaa

Puhaltaa saippuakuplansa tuuleen

huikaisevaan siniseen korkeuteen

Silmänsä sulkien toivoo ja luulee

nousta ne voi taivaaseen

Selvästi sen viime yönä hän kuuli,

toinen on lähdössä pois

Hän kiros sen kaiken minkä onneksi luuli,

miten lapsonen ymmärtää vois

Aurinkoon päin kulkee varjona taakka

hennoilla hartioillaan

Urhea mies kovin pienestä saakka

olla saa poikanen vaan

Puhaltaa saippuakuplansa tuuleen

huikaisevaan siniseen korkeuteen

Silmänsä sulkien toivoo ja luulee

nousta ne voi taivaaseen

Puhaltaa saippuakuplansa tuuleen

huikaisevaan siniseen korkeuteen

Silmänsä sulkien toivoo ja luulee

nousta ne voi taivaaseen

Being so careful he closes the front door,

is morning and sleepy land

The fear of escaping the night on the sand passes,

the other left is to sleep

The chick just chases after the butterfly

and the sun goes down on its shoulders

Scared of the nights under cover, he lies down,

listens and waits

Blows its soap bubbles into the wind

to a staggering blue height

Closing his eyes, he hopes and thinks

ascend they can to heaven

Clearly he heard it last night,

the other is leaving

He cursed everything he luckily thought,

how a child understands could

The burden towards the sun runs as a shadow

on his shoulders

A brave man from a very young age

be allowed to chick but

Blows its soap bubbles into the wind

to a staggering blue height

Closing his eyes, he hopes and thinks

ascend they can to heaven

Blows its soap bubbles into the wind

to a staggering blue height

Closing his eyes, he hopes and thinks

ascend they can to heaven