Sivullinen - Jenni Vartiainen

Elämäni piirrettynä kartalle niin pieneen

Sentti kertaa sentti siihen ison kylän viereen

Oon nojaillut mä seiniin ihmetellyt nurkan takaa

Miten pyörät pyörii miten maailmamme makaa

On toiset menneet tutkimaan jo miltä siellä näyttää

Ja hyvin ovat osanneet siel' kaiken ajan käyttää

Myös luvattu on mulle että vielä joku päivä

Tiedän mikä tarkoitus on minun elämällä

Ei lupaukset paljon auta kun on tämä taakka

Mä sivullinen olen aina kuolemaani sakka

Ne piirsivät mun kartalleni pienen mustan pisteen

Ja siitä pisteestä kodin teen

Onnee haen paljain käsin pilkkopimeästä

Haavat syvenee mut mä en lakkaa estimästä

En kantajia kaipaa löydän itse vielä tieni

Suuri on sun kyläsi mun maailmani pieni

Ei lupaukset paljon auta kun on tämä taakka

Mä sivullinen olen aina kuolemaani sakka

Ne piirsivät mun kartalleni pienen mustan pisteen

Ja siitä pisteestä kodin teen

Siks olen yksin ja piiloon meen

Ei lupaukset paljon auta kun on tämä taakka

Mä sivullinen olen aina kuolemaani sakka

Ne piirsivät mun kartalleni pienen mustan pisteen

Ja siitä pisteestä kodin teen

My life drawn on a map so small

A cent times a cent next to that big village

I leaned on the walls, wondering around the corner

How the wheels spin how our world lies

Others have already gone to look at what it looks like there

And they have been able to use it all the time

Also promised is that one more day

I know the purpose of my life

Not promising much help when there is this burden

I am a bystander, always a sediment of my death

They drew a small black dot on my map

And from that point I make it home

I'm lucky to get it bare-handed

The wounds deepen but I don't stop

I don't miss the bearers, I'll find my own way yet

Great is the sun in your village my world is small

Not promising much help when there is this burden

I am a bystander, always a sediment of my death

They drew a small black dot on my map

And from that point I make it home

That's why I'm alone and hiding in me

Not promising much help when there is this burden

I am a bystander, always a sediment of my death

They drew a small black dot on my map

And from that point I make it home