Hetki Hautausmaalla - Ismo Alanko

Mä tuijotan kiveä jossa seisoo

Kuolleen toverini nimi

Tänne mä päädyn itsekin

Vaikka kuinka riuhtoisin

Hänen nauravat kasvonsa mätänevät

Kouransa maatuvat

Ja vaikka se kalvoi se tuhannen markkaa

Niin enää ei tunnu missään

Tuijotan kiveä jossa seisoo

Kuolleen toverini nimi

Hänen vaalea tukkansa kasvaa vaan

Vaikka lumi jo peittää maan

Hän nukkuu vastoin tahtoaan

Matoja poskillaan

Siihen mä päädyn itsekin

Vaikka kuinka riuhtoisin

Siis ota mua kädestä, mennään pois

Halataan vielä kun ehditään

Hetkellinen onnen tunnen kesken kaiken

Kesken koko olemisen, turhantärkeyden

Ja kesken kaiken

Mä tuijotan kiveä jossa seisoo

Kuolleen miehen nimi

Tänne mä päädyn itsekin

Vaikka kuinka riuhtoisin

Vaikka linnoissa herrana kulkisin

Käskyjä jakaisin

Niin multaa suussa makaisin

Lopulta kuitenkin

Siis hellitä hetkeksi poikaparka

Halataan vielä kun ehditään

Hetkellinen onnen tunne kesken kaiken

Kesken koko olemisen, turhantärkeyden

Ja kesken kaiken

Ne tuhannet kauniit päivät

Kuulin katkeruuden ääntä

Mä omaa mieltäni tuijotin

Ajalle hävisin

Nyt mun kalpeat kasvoni mätänevät

Luuni maatuvat

Ja vaikka se kalvoi se tuhannen markkaa

Niin enää ei tunnu missään

Mä tuijotan kiveä jossa seisoo

Mun kuolleen ruumiini nimi

I stare at the stone where it stands

The name of my deceased companion

I'll end up here myself

No matter how rampant

His laughing face is rotting

Their grapples are falling apart

And even if it filmed it for a thousand marks

It doesn't feel like that anywhere anymore

I stare at the stone where it stands

The name of my deceased companion

Her blond hair grows but

Although the snow is already covering the ground

He sleeps against his will

Worms on his cheeks

I'll end up there myself

No matter how rampant

So take my hand, let's go

Let's hug it when we have time

Momentary happiness I feel in the midst of everything

In the midst of being whole, in vain

And in the middle of it all

I stare at the stone where it stands

The name of the dead man

I'll end up here myself

No matter how rampant

Even in the castles as a gentleman

I shared commands

So the mold in my mouth lay down

In the end, though

So pamper your boy for a moment

Let's hug it when we have time

A momentary feeling of happiness in the midst of everything

In the midst of being whole, in vain

And in the middle of it all

Those thousands of beautiful days

I heard the sound of bitterness

I was staring at my own mind

I lost time

Now my pale face is rotting

My bones are falling apart

And even if it filmed it for a thousand marks

It doesn't feel like that anywhere anymore

I stare at the stone where it stands

The name of my dead body