Murheellisten Laulujen Maa - Eppu Normaali

Syyttömänä syntymään

Sattui hän

Tähän maahan pohjoiseen ja kylmään

Jossa jo esi-isät

Juovuksissa tottakai

Hakkasivat vaimot, lapset, jos ne kiinni sai

Perinteisen miehen kohtalon

Halus välttää poika tuo

En koskaan osta kirvestä

Enkä koskaan viinaa juo

Muuten juon talon

Lumihanki kutsuu perhettä talvisin

Vaan ei tahdo tehdä koskaan lailla isien

Mut kun työnvälityksestä työtä ei saa

Hälle kohtalo koura juottaa väkijuomaa

Niin turmiolla kongi taas herää henkiin

Ja herrojen elkeet karttuvat renkiin

Kohti laukkaa, viina kauppaa

Sen miehen epätoivoon ajaa

Kun hän viljaa korjaa

Keskeltä kylmän muuan hiljaa

Kylmä silmä tuijottaa

Kun kirves kohoaa

Keskeltä kumpujen

Mullasta maan

Isät ylpeinä katsovat poikiaan

Työttömyys, viinaa, kirves ja perhe

Lumihanki, poliisi ja viimeinen erhe

Tämä tuhansien murheellisten laulujen maa

Joka tuhansiin järviin juosta saa

Katajainen kansa, jonka itsesääli määrää

Ei mittaa järki eikä kärkimäärää

Joka laulusta hukkuvat nämä valttikortit

Ja kiinni pysyvät taivaan portit

Einari epätoivosta ne kertovat

To be born innocent

He happened

To this land north and cold

Already with ancestors

Intoxicated, of course

Beaten wives, children, if caught

The fate of a traditional man

The desire to avoid the boy brings

I never buy an ax

And I never drink alcohol

Otherwise I drink the house

Snowmaking invites the family in the winter

But never want to do the law of fathers

But when you can't get a job from a job center

For him, fate grabs a strong drink

So with destruction, the cell comes to life again

And the gentlemen's gestures accumulate in the sledge

Towards gallop, liquor trade

Its a man of despair to drive

When he harvests grain

In the middle of a cold rest quietly

A cold eye stares

When the ax rises

In the middle of the mounds

From the ground to the ground

Fathers look proudly at their sons

Unemployment, booze, ax and family

Snowfall, police and the last mistake

This land of thousands of sad songs

You can run to thousands of lakes

A juniper people dictated by self-pity

Neither measures reason nor the number of tips

Every trump card drowns in every song

And the gates of heaven shall remain

They tell Einari of despair