Valot - Agents, Jorma Kaariainen

Ilta saapuu hiljaa huoahtain

Valot syttyy taakse ikkunain

Ei jää pimeään

Muut kukaan yksinään

Valot pois yön varjot häivyttää

Vaan — en mä niitä sytytäkään, en

Luulen: tuskin niitä tarvitsen

Kun sinä niin olet valo kirkkahin

Sanoisin, liikaakin se valaisee

Kaikki tahtoo tietää, miksi jää

Asuntoni aivan pimeään

Varjot kietoutuu

Niihin tukehtuu

Mulle vaikka mitä tapahtuu

Vaan — ne ei tiedä että valo vois

Säikyttää tän aran tunteen pois

Siis kahdestaan päätettiin: ei milloinkaan

Valot käy meitä päin palamaan

The evening comes quietly with a sigh

The lights come on behind the windows

It won't stay in the dark

Others no one alone

Lights out the shadows of the night fade

But — I don't even light them, no

I think: I hardly need them

When you are, you are the brightest light

I would say, too much it illuminates

Everyone wants to know why it stays

My apartment completely dark

Shadows intertwine

They suffocate

Whatever happens to me

But — they don't know that light can

Shakes off this timid feeling

So the two of us decided: never

The lights turn on towards us